Psyykelääkkeissä on aina sivuoireita. Itse olen säästynyt pahimmilta, Lamotriginista minulla ei ole tullut ainuttakaan sivuoiretta ja Zeldox väsyttää mutta otan sen illalla, joten se lähinnä auttaa nukahtamaan.
Pari kuukautta sitten tauti alkoi taas oireilemaan, joten 2 viikkoa sitten minulla aloitettiin Lito kun muut lääkkeeni olivat jo täysillä annoksilla eikä niitä voinut enää nostaa. Tällä hetkellä Lito ei ole vaikuttanut mihinkään, paitsi nukkumiseen. Eikä se ollenkaan auta nukahtamaan.
Jos menen 10 jälkeen nukkumaan valvon 2-4 asti, tai sitten vaihtoehtoisesti jos menen ennen 10 nukkumaan herään viimeistään viideltä. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä säännöllinen ja tasainen uni ovat suuressa merkityksessä tasapainon säilyttämisen kannalta.
Minulle on kokeiltu aikalailla kaikki lääkkeet jotka eivät lihota - lihottavia lääkkeitä en suostu syömään. Teini-iässä lihoin 30 kiloa puolessa vuodessa Zyprexan takia enkä suostu enää sellaiseen.
Minulla on tänään soittoaika lääkärille, ja aion kysyä että mitä nyt. Toisaalta pitäisi odottaa että Lito alkaa vaikuttamaan - psyykelääkkeiden vaikutus alkaa vasta n. 1-3 kuukauden jälkeen - mutta toisaalta liian vähäinen uni vaikuttaa vointiini negatiivisesti. Olen lamaantunut, en jaksa tehdä mitään, en jaksa käydä missään, kaikki uuvuttaa ja olo on samankaltainen kuin masennusjaksolla. Toisaalta en osaa eritellä mikä on masennusta ja mikä on unettomuuden aiheuttamaa turtumusta.
Mielenkiintoista tässä on se, että unettomuutta ei lue sivuoirelistassa. Sen sijaan siellä mainitaan useammassa kohdassa väsymys ja uupumus. Unettomuuteni kuitenkin alkoi samana iltana kun aloitin Liton. Muuten varmaan vain sietäisin tätä mutta koska lääke aiheuttaa sellaista oireilua mitä sen ei pitäisi, koen tärkeäksi ilmoittaa asiasta.
Todennäköisesti Lito lopetetaan ja mietitään joku uusi lääke, mutta sitten päästään kysymykseen mikä? Lääkkeet jotka eivät lihota ovat aika rajatussa määrässä, suurin osa psyykelääkkeistä lihottaa ja minä olen syönyt käytännössä kaikkia jotka eivät lihota. Masennuslääkkeitä minulle ei voi määrätä sillä ne laukaisevat manian.
Olo on toivoton, tuntuu siltä että en selviä tästä suosta ikinä. Mikään lääke ei auta ja ne jotka auttaisivat, niitä en suostu syömään. Toimivien lääkkeiden annoksia ei voi enää nostaa. Onko oikeasti liikaa vaadittu että voisin joskus voida hyvin pidempään kuin 3 kuukautta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti